Ounasvaaran huipulla

 Vapaapäivä ja heräsin jälleen hirmu aikasin. Kello oli vähän jälkeen seitsemän, kun avasin silmät. Luoja miten ei osaa nukkua,sillon ku sais nukkua. 

Mutta hei, ei hassumpi päivä. Aamusta pohdin,että tekis mieli lähteä kävelemään tuonne luontopolulle,mikä on ihan tossa vieressä. 

Tiskasin tiskit ja ei muutakuin takki niskaan ja ulos. 

Luontopolulle on tehty talvi kävelyreitti ja yks alotuspäistä lähti ihan tosta muutaman korttelin päästä. 

Pääsin luontopolun alkuun ja, voi luoja mikä ylämäki edessä. Se ei sitten loppunut ikinä, tai siltä se tuntu. Ensimmäisen parin sadan metrin jälkeen olin ihan kuollu. 😅 

Reitin alkupäässä oli laavu,jossa stoppasin istuskelemaan ja ihmettelemään. 

Reitti oli onneksi merkattu äärettömän hyvin,joten en eksynyt kertaakaan. Olin toki jo valmistautunut siihen koska päänsisäinen GPS ei sitten toimi ollenkaan. 😄 

Lumi narskuu kenkien alla ja pieni pakkanen puree poskiin. Aivan uskomattomat maisemat koko matkan. 💙 

Loppu päästä tulin johonkin laskettelurinteen huipulle,ja mietin että jaa, saankohan tänne kävellä. Mäen päällä olikin näköalatorni,mitä jo alkumatkasta kaipailin. 

Muutama turisti siellä jo ihmetteli,joten kävelin perässä. Kapusin metalliset portaat ja Ai että miten sieltä näki kauas. Kaikki näytti niin pieneltä. Tornissa jaksoin varmaan vartin ihmetellä maisemia ja kuvailla. 

Siitä sitten matka jatkui lyhyen matkaa luontopolkua hotellin eteen,josta lompsin normaalia kävelytietä pitkin kotiin. Kilometrejä kertyi valehtelematta varmaan kymmenisen kilometriä. Luontopolun mitaksi Google näytti 6km. 

Hittolainen oli kivaa, vaikka tällä kertaa yksinään tallustinkin menemään. 

Voitte varmaan kuvitella, miten viimeiset kilometrit tuntu raskailta kävellä 😄 jalat huus hoosiannaa kun pääsin vihdoin kotiin. 

Nyt kuppi kuumaa kahvia 🤎☕️

Suosittelen tän reissun kelle vaan 🤗 ja varmasti meen uudestaankin.